Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät
 
istun hiljaa veren kohinaa kuunnellen
07.12.2008

Istun keittiön pöydän ääreen, kurkkua kuristaa huolella, erehdyin luulemaan että voin ihan rauhassa istuskella tai seisoskella ravintolassa, juomatta mitään ja säästellen omaa kurkunpäätäni - erehdyin. Pystyin siis olemaan juomatta mitään alkoholia - muttei se ilma mitään terveysilmaa ollut, vaikka oli mukava nähdä ystävääni pikkujoulu tunnelmissa. Tuntui jotenkin niin tyhmältä kuvitella että olisi terve, voisi olla niinkuin muutkin ihmiset nauttien välillä kahvia tai muita alkoholittomia virokkeita - nyt kun oli kuskin roolissa ja selvinpäin. Hyvä etten juonut - ei se olisi ainakaan parantanut oloa.  Olen ollut surkeana jo monta päivää - se ärsyttää.

Kävin tänään ystäväni luona katsomassa jalkapalloa, tiedän  - se ei ole sitä mitä minä edustan. Pakko on vaan muuttua pikkuhiljaa enemmän ymmärtävämpään suuntaan, pakko yrittää laajentaa omaa katsomustaan lisää ja ottaa muutama harha-askel löytääkseen loppujen lopuksi sen oikean tien, tai ainakin ymmärtäen ainakin muun reitin valinneita paremmin. Silti oli mukava tuntea tavallaan liverpoolin voitto ja aistia ystävästäni rehellistä iloa liverpoolin puolesta kun he tasaisen varmasti teki tulosta ottelun edetessä kohti viimeisiä peliminuutteja.

Ei ollut tehnyt oikesti mieli ottamaan kuppia hetkeen. Tämä kulunut päivä painoi sairauden lisäksi luomia ja huomasin olevani tosi kiukkuinen ja väsynyt. Lähden heti 03.22 baarista ja ajoin vänärille katselemaan kaupunkia, kaupunkia jota en todellakaan tuntenut vielä omakseni, Kaupunkia katsellessa, auton hiljaa muristessa - aution hiekkarannan pysäköintialuleella kuuntelin tyhjyyttä ja yritin ajatella. Mutta päässä olikin menossa se tyhjä hetki - niin tyhjä että jos joku väittää että on olemassa mustaa ainetta tuolla avaruudessa se kaikki mitä kuoreeni mahtui, oli tiivistynyt korvien väliini tyhjyytenä joka tuntui sieltä vatsanpohjaan ja takaisin.
 
Käteni tärisivät kun katsoin paljon kellon jo oli puhelimesta ja vihdoin käänsin auton suunnan kotiin.  Katsoin miten surullisen näköinen kuopion satama-alue olikaan tähän aikaan vuodesta - miten vuodenaika oli voittanut purjeveneet, voittanut ihmisen musertaen sen näennäisellä riitteellään - joka kuitenkaan ei kantaisi kävellä, ei kantaisi ainakaan kovin pitkälle. Näennäisen harhan joka kantaa, se oli kehittänyt myös kuin valehdellakseen ihmisille - luota minuun, en minä pettäisi sinun allasi. Vähän kuin kangastukseksi aavikolle kutsuen epäonnisia retkiluistelijoita luokseen hyiseen petolliseen maailmaan.

Näin baarissa humalaiset ihmiset ja muistin välittömästi sen miksi en kaivannut enää töihin ovelle, en kaivannut yhtään huoltamaan aikuisia lapsia, hoivaamaan jos pipi sattu ja sitten välillä muistuttamaan heitä siitä miten käyttäydytään. Varmaan tähän ja kaikkeen muuhun ärsyyntymisen aiheeseen oli syy sairaudessa, kurkunpäästä joka oli tehnyt miehestä heikon ja niin perkeleen haavoittuvan että joskus jopa yöllä herätessä kuluneella viikolla kuvittelin kuolevani. En vaan jaksanut niitä muutamaa naista jotka kävelivät varpaitteni yli, en jaksanut niitä "aikuisia poikia" jotka tappelivat tanssilattialla, enkä sitä yhtä humalaista joka ensin puhui paskaa ja sitten oli kuin avuton pikkulapsi, jonka jalat eivät olleet tottuneet vielä kävelyyn ja jonka keskushermoston ja varpaitten väliltä kaikki ei vielä ollut hermomielessä kehittynyt automaation tasolle vaan jokaista kehonpainon siirtioa piti miettiä ja pohtia - puntaroida.

04.33 istun koneella - en saa unta, kuuntelen kun Joona välillä äänähtää sängyssä ja naapurin koira haukatelee kun välillä muistuttaakseen ettei sitä saa unohtaa kotiin yksin ja että sitäkin pelottaa ja se on väsynyt - toisaalta toivoisin että joku vapahtaisi tuon koiran kärsimyksistään - sitä kun kuulee niin usein öisin ja jatkuvasti päivisin kun kotona päiväsaikaan niinkuin esim sairaslomalla tuppaa olemaan. Ihmiset ovat joskus kuin koiria, joskus se sisäsiisteys tuppaa unohtumaan - joskus se eläimen luonne tuppaa tulemaan pintaan.  Minusta ei ole reilua että joku naapureistani jättää koiran yksin huutamaan, jos se ei siihen ole tottunut ja kykene - ei sen paikka ole mielestäni täällä. Eikä siitä saa mainita ilmoitustaululla - ilmoitukset katoavat välittömästi, eikä siitä saa vihjata edes sitruunapannan käyttöohjella tai taas loukkaannutaan ja paperinkeräys saa lisää selluloosaa mukaansa.

Jotenkin viimepäivinä on oppinut odottamaan yötä, hikeä, painajaisia, pelkotiloja kun hengenahdistus yöllä iskee ja aamunodotusta - väsyneenä ja ilottomana - tämä flunssa ei ole ihan niitä kaikkein suloisimpia. Juicen piisi soi päässä hiljaa oudolla säröllä "Olen väsynyt, kiellä en, kun särkyi lumous. Väsyttää tämä eläinten vallankumous. Ne hirnuu mulle, ne haukkuu mua, ne vetäytyy reviiriin. Ne on jalompia kuin minä, ne kuuluu leijoniin"  ...  "Ollaan ihmisiksi, ollaan ihmisiksi....." Naapurin koira haukataa päälle, kuin luodakseen lisää syvyyttä piisiin joka selkäpiitä karmien oudosti väärin soiden pursuaa mieleeni, pikkuhiljaa ja puhutellen vaativasti.

Joskus tuntee olevansa enemmän väsynyt kuin uskoikaan, enemmän väsynyt kuin tunnustaakaan. Haukotus tulee kello on viisi, jos keittäisi kupillisen kahvia ja ottaisi lääkärin määräämän kipulääkkeen ja toivoisi että uni korjaisi satonsa - veisi hetkeksi pois... 5.22 - en saanut unta, keittiössä katselen tyhjää kuppiani, toivoisin että rauha täyttäisi sen ja minulla olisi jotain mistä ammentaa voimaani tulevalle viikolle - maanantaina kun se alkaisi ihan yhtä raadollisena kuin aikaisempinakin viikkoina.

Taas tulee selkään sähköiset väreet jotka kulkevat ylös ja laulun sanat kumpuavat jostain "Ylösnousemus jälkeen kaiken, ylösnousemus - päiva uus. Ylösnousemus, siihen on meillä - yksi ainoa mahdollisuus." . Koira ei enää hauku voin yrittää siis nukahtaa, toivoa huomiselta jotain parempaa..

1 kommentti

he pointed his hand on to her dress and in her hands he held. If anyhting he is a slut. he has wife and children, why?..You do more for some alone time. partners toyou and also to her. I see you carrying two boxes. Being totally restraint nurturing, having good time. what about your wife? how is she?
Kommentoija: Mary | 13.10.2015 4.57
Nimi(pakollinen)
(Syötä pakollinen koodi)

Powered by Qred Smart®